sunnuntai 27. lokakuuta 2013

kiusaaminen

Mä harvemmin teen mistään tosi syvällisistä aiheista postauksia. Ihan vaan siks, että kaikkee ei tartte netissä kertoo ja muutenkin kun tää on mulle harrastus niin onhan tää mukava pitää semmosena pirteenä ja kivana tekemisenä. Mut nyt aattelin kumminkin tehä tämmösen syvällisemmän postauksen.

Joku yli kuukaus sitten musiikkia kuunnellessa ja musiikkivideoita katellessa törmäsin FFDP - Coming Down musiikkivideoon. Olin tosi järkyttyny videon alussa ja melkeimpä heti alko kyyneleet valuun. Kun kuuntelee kappaleen sanoja ja kattoo tota, nii ite en ainakaan voi välttyä kyyneliltä. Parasta tässä videossa on kumminkin onnellinen loppu. <3 Katsokaa ihmeessä tää ja kuunnelkaa sanoja! Kirjotan nimittäin videoon liittyen asioita myöhemmin tähän postaukseen. 


Tää video käsittelee ihan ääritapauksia mihin kiusaaminen ja syrjiminen voi johtaa. Videon loppu oli kuitenkin onnellinen, ja nää kaks nuorta ei päätynykkään riistään iteltään henkee. Lopussa näkyykin teksti jossa lukee ONE FRIEND CAN SAVE A LIFE. Niinhän se on. Mun mielestä ei ikinä pitäis lähtee kiusaamaan ketään vaan pikemminkin sille kiusatulle pitäis mennä puhumaan, ees kyseleen kuulumisia, vaikkei kyseinen henkilö ois itelle mikään lähin ihminen. Se voi piristää kiusatun ihmisen päivää kummasti. Myös yks hymy voi piristää toisen päivää. Ite oon aina yrittäny hymyillä välillä tuntemattomillekkin ihmisille. Välillä saa lempeen hymyn takasin ja välillä outoja katseita. Pienet mitättömät asiat voi siis vaikuttaa isosti.

Ne mitättömät asiat ja sanat voi vaikuttaa myös negatiivisesti. Ja kerronkin nyt omista kokemuksistani. Oon ollu kiusattu tarhassa ja peruskoulussa. Jostain syystä se tarha-aikakin on jääny mieleen, vaikka siitä kauan onkin. Sillon kiusaaminen johtu siitä, että olin muita nuorempi. En välttämättä sen vuoks siis päässyt isompien kanssa samoihin leikkeihin. Tämmönenhän saattaa näin vanhempana kuulostaa aika hölmöltä ja mitättömältä, mutta saattaa sillä silti olla lapseen vaikutus. Peruskoulussa ala-asteella sain taas kuulla haukkumista ja arvostelua mun vaatteista ja myöhemmin vanhempana 5-6lk sai kuulla "lauta" ja "kukkakeppi" huuteluja. Nääkin kuulostaa hölmöltä näin jälkeenpäin, mutta sillon ne harmitti. Kaikki nää tämmöset kuitenkin saatiin aina selvitettyä ja uskalsin niistä onneks opettajille ja vanhemmille kertoo. Eli oon onnekas, että mun kohdalla asioihin tuli muutos ja kiusaaminenkin loppu kun siitä puhuin.

Omat kokemukset kiusattuna olemisesta ei mitään vakavampia mahdollisia oo, mutta oon sitä mieltä, että minkään laista kiusaamista ei pitäis vähätellä. Ja oon tutuilta kuullu kokemuksia missä on ihan opettajat ja muut aikuiset vähätelly joitakin kiusaustapauksia. Ei pidä siis yleistää,  mutta valitettavaa on, että jotkut vähättelee kiusaamista ja syrjimistä tosi paljon, eikä asioiden vakavuutta välttämättä tajuta. Jossain tapauksessa tämmönen vähättely ja asioihin puuttumattomuus voi johtaa kiusatun tosi pahaan syrjäytymiseen ja siitä pienestä kiusaamisesta yltyä ihan järkyttäviin tekoihin. 

Olin tosi yllättyny kun koulussa meiän nykyseltä luokalta kysyttiin kuinka moni on jossain vaiheessa ollu kiusattu. Varmaan 95% porukasta nosti käden ylös. En oo ikinä törmänny tämmöseen tilanteeseen. Mä uskon, että meiän hyvään luokkahenkeen vaikuttaa sen lisäks, että kaikki on musikaalisia niin se, että monet on ollu kiusattuja ja kellään ei sen vuoks oo mitään tarvetta millään tavalla syrjiä toisia. Ja ollaanhan me jo lukiossa, mutta kuitenkin. Tästä kiusaamis-aiheesta me ollaan myös käyty muutamat syvälliset keskustelutkin, ja ehkä myös ne vaikutti tähän, että aloin tätä postausta kirjottaan. 

Uskon, että osa teistäkin on ollut joskus kiusattuja, tai tälläkin hetkellä saattaa olla. Mä kuitenkin toivon, että mahdollisimman harva ois kiusaamista koskaan kokenu. Mutta ootte sitten kiusattuja tai ette, muistakaa, että jokasessa niin teissä itessä kuin muissakin on aina jotakin kaunista ja ihanaa ja että on varmasti aina edes joku joka teistä välittää! <3 (: Onko teillä kellään siis kokemuksia kiusaamisesta tai kenties semmosesta, että oisitte jotakin kiusattua auttanu, tai vaikka huomannu, että omalla hymyllä ootte piristäny jonkun toisen päivää? Mitään ei tartte kertoo kommentissa jollei halua! Ois mahtava jos sais joitakin mielipiteitä tästä postauksesta kuulla ja jos jotakin pientä keskustelua syntyis! (: 

Lopuks täytyy vielä kiittää, että teiän ihanat kommentit on monta päivää piristäny ja saanu monesti mun hymyn korviin! Ootte ihania lukijoita<3 (---:

20 kommenttia:

  1. tää oli ihana! (: oon täysin samalla linjalla sun kans tän asian suhteen.
    itelläni on kans huonoja muistoja kiusaamiseen liittyen. ala-asteella koin aina olevani muita isokokosempi, mutta nyt jos katon jotain sen aikasta luokkakuvaa, mä en ymmärrä miten mä oon voinu aatella olevani jollain tavalla lihava. siitä sain kuitenki muutaman kerran kuulla koulussa, ja siitä se varmaan johtuuki, että oon saanu itestäni vääristyneen kuvan. se on jännä miten oikeesti vaan vaikka yks kerta ku sua haukutaan, saa sut ajatteleen ihan toisin. ala-asteella nelosluokasta kutosluokkaan saakka lintsasin aina koulu-uinnit sen takia, etten kehannu mennä sinne mun kropan takia. en ymmärrä, miten oon voinu luulla olevani niin ruma. se on jatkunu tähän päivään saakka, siis se että luulen olevani paljon rumempi mitä oonkaan. aina välillä huomaan etten oo niin ruma, mut suurin osa päivistä on huonoja sen suhteen.

    sit kans kutosella, mulla meni välit parhaan kaverin kanssa, joka lähtiki sit kerään kaikkia mun muita kavereita sen puolelle. siitä oikeesti jää aikamoiset jäljet, ku joutuu pienessä koulussa oleen yksin ja kävellä sun entistä kaveriporukkaa vastaan, josta kuuluu sit haukkumista ja näkee halveksuvia katseita. se yksinäisyys tuntu loputtomalta, ja yhessä vaiheessa mua loukattiin niin pahasti, et siitä alkoki sit se ittensä satuttaminen ja muu.
    ennen seiskaluokan alkua pikkuhiljaa sovittiin tyyppien kanssa, mut koskaan mä en kuulunu siihen porukkaan niinkuin ennen. seiskaluokan sainki sitte kärsii syrjimisestä & porukan ulkopuolelle jättämisestä. ne ihmiset ei varmasti ees huomannu jättävänsä mut sivuun porukasta, mut oman pään sisällä se on oikeesti ihan hirveetä. jotain ihmeellistä kuitenki tapahtu, ja saatiin kämppä toisesta kaupungista. tähän mennessä oon saanu uskomattomia ystäviä täältä (-:

    toivottavasti jaksoit lukee, mä vähän innostuin vissii... :D muttajoo, tää oli ihana postaus & sä oot ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai jaksoin lukee! Aivan mahtavaa, että tulit kertoon kokemuksistas! Kauheita vääryyksiä suakin kohtaan on tehty, ja muista että ruma sä et voi olla, kaikissa on aina jotakin kaunista!<3 Mut tosi ihana kuulla, että nyt sullon ihania ystäviä ympärilläs (: ja niin oot säkin ihana<3!

      Poista
  2. Paras postaus mitä oot ikinä kirjottanut ja koskettava musiikkivideo <3

    VastaaPoista
  3. Hyvä postaus! Ihanaa lukea välillä myös tämmösiä syvällisiäkin pohdintoja sulta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vois siis joskus myöhemminkin tehdä tämmösiä jos vaan aihe sattuu tuleen(:

      Poista
  4. Oon ollu kiusattu, että välillä teini vuosina alentunut kiusaajan tasolle, yrittäen puollustaa itseäni. Mutten ikinä tahallani ketään kiusannut, vaikka olisi kuinka erilainen, vaikka siitä syytettiin, koska kaverini teki niin.
    Ykkösellä kaverin veli kiusas mua koko ajan, haukkui uhkaili, löi, töni yms. Isoveli meni sanomaan sille aika pahasti, ja hänen äiti soitti minun äidilleni, siinä sitte valkeni sille mitä oikein tapahtuu. Se ei kyllä loppunut,vaan jatko koko ala asteen ajan. Se veti mut alas kiipeily seinältä. Mut on myös tönitty kiipeily telineestä alas, hakuttu, lyöty. Seiskalla mut uhattiin hakata verisesti, koska puolustin parasta ystävääni perättömiltä jouruilta. Siitä alkoi piina, kyseinen ihminen ei ole mieleltään terve, voi vaikuttaa jollain tavalla miksi kiusasi minua. Ylä aste oli aivan kamala. Henkinen kamppailu oman itsensä hyväksymisen ja kiusaamisen tasapainottaminen oli vaikeeta. Mulla oli iso kaveriporukka, koska hyvä luokkahenki, ainakin osittain. Mutta he monesti jättivät mulle kertomatta joistain tapaamisista, ja sitten he kertoili yhteisessä chatissä miten hauskaa niil oli, ja sit mietti miks oon niin itsekäs ja pahotin mieleni siitä.
    Hirveintä oli tietää, että ne ei edes halua olla sun kanssa vapaa-ajalla, ettei kukaan välittänyt. Monen vuoden masennus, itsemurha ajatukset, syömishäiriö, itsetuhoisuus, paniikkihäiriöt piinasi mun elämää mionta vuotta (näiden takana myös perhe ongelmat, kuten väkivalta), kunnes pääsin psykologille. Se auttoi rakentamaan uuden minä kuvan, toi esiin ne piirteet minusta mitkä unohin olevankin. Myös poikaystävälläni on suuri rooli, koska se on totta: One friend can save you.. Ja se pelasti!♥
    Nyt voin sanoo, että oon ihan helvetin onnellinen, tyytyväinen itseeni (nimenomaa vartalooni), rakastettu! Tottakai on huonoja päiviä, mutta niistä selviää aina yli :)

    Kiitos tästä postauksesta ja videosta ja kun sain jakaa tarinani, sain muistutksen ankeeseen sunnuntaihin, olen rakastettu, kaunis, arvokas ja äärettömän vahva!:3 ♥ Minusta on tärkeä rakastaa itseään:3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuli tästäkin kommentista tippa linssiin. Ihan kauheita asioita oot joutunu kokemaan ): Mutta hyvä, että nyt oot onnellinen ja tyytyväinen ittees, niin pitääkin olla<3 Oon varma oot aivan kaikkee noista mitä sanoit, joten pidä ne mielessä jatkossakin!<3

      Poista
    2. Ja hehe, tanssi pelasti myös, vapauttava harrastus:3

      Poista
    3. Toi on totta! Itekkin oon niin iloja ja suruja käsitelly tanssin kautta (---:

      Poista
  5. Mä olin koulu kiusattu ala-asteella pitkistä hiuksistani mitkä olivat aina ranskalaisella letillä ja sitten mulle sanottiin, että haisen pahalle ja kukaan ei halunnut istua mun vieressä. Jos opettaja oli tehnyt istuma järjestyksen aina vieressäni oleva ihminen siirtyi kauemmaksi. Tätä tapahtui kolmos luokalla. Ylä asteelle siirryttäessä seitsemännellä luokalla en ollut samanlainen kuin toiset joten jouduin ulos kaveri porukasta ja jouduin etsimään uusia kavereita mutta kukaan ei hyväksynyt minua. Jouduin/pääsin tämän takia kuraattorin puhutteluun. Opon kanssa juttelin myös luokan vaihdoksesta joka onnistui. Liikunta ryhmät meillä oli yhdistetty ja huomasin siellä saman kaltaisia ihmisiä kuin minä ja rohkenin kysyä heiltä voisinko olla heidän kanssaan. Nämä jotka ottivat minut mukaan porukkaansa olivat juuri toiselta luokalta jonne vaihto onnistui. 8-9lk. meni todella hyvin kun oli kavereita ja kaikki unohtui siksi aikaa. Nyt ammatti koulun alussa kesällä vanhempani meinasivat erota ja siitä seurasi huutoa kotona joka päivä. Aloin laihduttaa kesällä, koska olin mielestäni liian lihava vaikka olin sopivan kokoinen. Ammatti koulun alussakin muutaman ensimmäisen viikon olin yksin mutta sitten löysin kavereita ympärilleni ja nyt kaikki on hyvin.

    Tää oli tosi ihana ja koskettava postaus ! <3 Toiset ei oikeesti tiiä sitä miltä tuntuu jos on joutunu kiusatuks mut onneks sä ymmärrät ni siks uskalsinki kertoa kaiken. En aikaisemmin ole kertonut kennellekkään kaikkea. KIITOS TÄSTÄ !! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kamala kuulla et sullekkin on tapahtunu kaikkee rankkaa): Ja tosi hyvä, että myös sun kohdalla kuitenkin aikuset osas tehdä asialle jotakin. Mut ihan mahtavaa että välillä kumminkin on hyvinkin menny ja että nyt sullon kaikki hyvin(: <3 Ja ihana, että tulit kertoon kokemuksistas, ja kiitos itelleskin<3!! :)

      Poista
  6. Pisti silmään just toi että aikuiset ei aina ymmärrä tilanteen vakavuutta..no nykyään tuntuu että pienimmästäkin asiasta otetaan puhutteluun jne, ei kyllä toisaalta haittaa, mutta sitten ne oikeasti isot kiusaamistapaukset jää vähän sivuun:/ iha omakohtainenkin kokemus, ala-asteella minua ja veljeäni kiusattiin aina linja-autossa(kiusaajat pari vuotta vanhempia poikia, huutelivat kaikkea, haukkuivat isoon ääneen ja sylkivät jopa päälle) ja kerroin asiasta monesti opettajalle, että voisko tehä jotain asialle. Velikin oli varmaan 1-2lk silloin. Kolmesti asiasta mainitsin eikä ikinä mitään tapahtunut. Sanoisinko vaikka että ikuinen katkeruus opettajille tässä asiassa:/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kaikkee tämmöstä vastaavaa oon kuullu! Tietty kaikki riippuu ihan ihmisestä, että mitkä asiat ottaa tosissaan ja mitkä ei. Harmittavaa kuitenkin on että just noi isommat jutut saattaa jäädä huomaamatta ):

      Poista
  7. mun kiusaamiin alko 5lk. en silloi ees tajunnu et mua kiusattiin, mut nyt vanhempana sen tajuaa. mua huoriteltii, musta levitettii kauheita huhuja. mua syrjittiin. 6lk lopussa kuraattori käski kertomaan keiden kanssa haluaa samalle luokalle ja keiden ei. kolme sanoi haluavansa mun kaa samalle luokalle. lähes kaikki muut laittoivat että ei halua. se satutti. ne luettiin vielä siinä luokan edessä. mut mä pysyin vahvana. itkin vasta kotona. seiskan alussa aattelin et jotenkii kaikki muuttuis, koska aiemmat kiusaajat oli luokkakavereita ja suuri osa meni toiseen kouluunkii. mut toi mitä ala-asteel koin olikii vaa alkusoittoo. ihmiset joita en koskaa ennen ollu nähny tai mitää niistä kuullu otti minut silmätikuks. levitteli kaikenlaista huhua, edelleen lempinimi mulle oli huora. mua järkytti se. meil oli iso koulu ja opettelin kaikkien kiusaajien luokat ulkoa, ettei mun tarviis kulkea samalta käytävältä niiden kanssa. koin kaks kertaa seksuaalista väkivaltaakin, läimäytettiin kädellä pepulle ja muut kuvasivat tapahtuman. en kuitenkaa koskaa oikeestaa kellekkää kertonu. toi loppu ysin alussa, siitä olin kiitolliin.
    toi huorailmaus oli minusta ihan kauhea, koska aina oon halunnu seksin jättää avioliittoon asti, enkä koskaa oo itteäni myynny. ja ihmiset alko ala-asteella, tietämätää mitä se ees tarkottaa, käyttämää sitä ihan mua varten. se on mun mielestä kaikkein kauhein sana, mitä naiselle voi ees sanoa.
    tää postaus oli upea ♥ ja toivon et kiusaamiin saatais kitkettyy kokonaa pois ihmisistä!!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kamalaa tommonen huorittelu. Monet ei tajua miten paljon se sana oikeesti voi satuttaa): Mut hyvä kuulla, että toi on jo sun kohdalla loppunu! ja kiitos<3 Samaa toivon mäkin!!(: ja sori kamalasti kun en ollu vielä vastannu tähän sun kommenttiin!

      Poista